Kotikuusia 1967‎ > ‎Keski-Suomi‎ > ‎

Viitasaari


Kotavala


Kuusi on istutettu Viitasaarelle Kotavalan kylän Korvenpään tilan pihaan. Kotikuusen on hankkinut Hilja Säteri pojan poikansa syntymän kunniaksi 6.5.1967. Hilja mummo on varmasti osannut arvostaa Suomen itsenäisyyttä, olihan hän joutunut lähtemään evakkoon Sortavalan maalaiskunnasta. Kotikuusen tarinaan siis liittyy vahvasti Suomen itsenäisyys ja pojan syntymä. 

Kuusi on keskeisellä paikalla Korvenpään pihassa. Aikaisempina aikoina kuusi on kantanut myös jouluvaloja. Korvenpään tilalla on ollut lypsykarjaa vuoteen 2000 saakka. Nykyisellään tila jatketaan kasvinviljely tilana  ja metsätalous on merkittävässä osassa edelleen. Tilalla on myös harrastettu suomenhevosten kasvatusta ja  raviurheilua.

Kirsti Säteri



kuvassa Petri Säteri




Nuottanen

Ostimme Viitasaarelta maatilan (Nuottanen), jonka pihalle oli istutettu kotikuusi. Kyltti on vieläkin tallella. Kuusi on tuuhea ja komea, Asta-myrsky painoi sen vähän vinoon, mutta ei sentään saanut sitä kaadettua. Poikani jatkaa tilanpitoa ja on tietoinen kuusen alkuperästä.

Kristiina Palo

Vuorilahti

Tässä olisi kuvia yhdestä Kotikuusesta. Kyseinen kotikuusi sijaitsee Keski-Suomessa, Viitasaarella, Vuorilahden kylällä. Isäni Sakari Savelan puolesta sähköpostia ja kuvia laitan, hänellä ei nettiä käytössä, mutta huomasi juttunne Apu-lehdestä.

Tämä kuusi on istutettu riihen eteen, sopivasti niin, ettei katolta putoavat lumet katko oksia, mutta kuusi hyödyntää räystäästä tippuvaa vettä. On ison pintajuuren kasvattanut juuri räystään suuntaisesti, jotta hyvin vettä saa. Kuusen vieressä oli alun perin iso koivu, joka myöhemmin kaadettiin, että kuusi saa kasvutilaa.

Isäni rinnankorkeudelta mitattuna kuusen ympärysmitta on 165 cm. Puu on oikein kauniskasvuinen, tasaoksainen.

Lapsena riihen katolta usein talvisin mäkeä laskimme (nyt on peltikatto, silloin oli pitkä loiva huopakatto, joka ulottui melkein maahan saakka ja silloin oli paksut hanget), aina kuusta varoen ja kunnioittaen, ettei oksia katkottaisi. Kyltti puun alla herätti arvokkuutta meissä lapsissakin, sitä usein luettiin ja myös kavereille näytettiin. Myöhemmin isäni on kyltin kiinnittänyt puun oksaan, kun varsi ruostui poikki, eikä sitä enää maahan saanut laitettua.

Kuusi sijaitsee pienen kylätien varressa, joten se mukavasti näkyy kaikille ohikulkijoille, näkyen myös kotitalomme ikkunasta. Meidän kotikuusemme on arvostettu ja kaunis yksilö, josta isäni ylpeä on.

Terveisin
Päivi Pihlajamäki


Comments