Tervehdys Tornion Arpelan koululta!

Koulumme pääoven tuntumassa, n. 6-7m seinästä kasvaa kuusi, josta minulle kerrottiin tullessani syksyllä 1980 tälle koululle opettajaksi, että kuusi on 1967 istutettu "itsenäisyyden kuusi". Kuusi on alunperin istutettu Arpelan kunnallisen keskikoulun päätyyn. Meillä on tällä hetkellä koulumme henkilökunnassa kaksi henkilöä, Maria ja Aino, jotka tuolloin olivat pikkuoppilaina samassa pihassa olevassa kansakoulussa. Maria muistaa hauskan yksityiskohdan kuusen istuttamisesta. Istutuskuoppaa tehtäessä lapioa käyttivät kaksi Markkua, joilla oli myös sama sukunimi. Pojat olivat isompia oppilaita.

Arpelan kunnallisen keskikoulun rakennus oli myöhemmin yläasteen kouluna ja yläasteen loputtua täällä, siirtyi syksyllä 2006 alaluokkien käyttöön. Rakennus jouduttiin purkamaan homevaurioiden vuoksi ja uuden, 2013 käyttöön otetun rakennuksen rakentamisvaihe oli kuusellemme "koettelemuksen aikaa". Pidimme kuitenkin sitkeästi kuusen puolta ja arkkitehtityöstä alkaen kuusen arvo tunnustettiin ja sitä suojeltiin myös rakennusvaiheen aikana.

Kävin ennen tämän kirjoittamista tarkistamassa kuusen tämänhetkisen voinnin. Lieneekö kuitenkin lähellä tapahtunut massojen vaihto hieman häirinnyt kuustamme. Kuusi on hieman korpikuusimsisen kuiva. Alaoksia on katkeillut ehkäpä siksi, että sen ympärille on kasattu lumivallia, jonka päällä oppilaat kiipeilevät. Ylemmät oksat ovat vankkoja, lyhyehköjä, joillakin oksilla on hieman luppoa. Käpytuotanto on kohtalainen, ei kuitenkaan runsas. Elossa kuusi on ja elpyy varmaankin, kun rauha sen juurien ympärille on palannut. Laattaa kuusen ympärillä en ole havainnut, en liioin siitä tätä ennen tiennyt. Nyt ympärillä on lunta, mutta etsin laattaa keväämmällä maaperästä.

Olemme koulullamme vaalineet myöskin mäntyryhmää, jonka 80-luvun lopulla yläasteemme biologian opettaja istutti oppilasryhmän kanssa. Alunperin mäntyjä oli 15, mutta uutta lämpökeskusta rakennettaessa niistä tuhottiin kolmasosa. Kun uutta kouluamme rakennettiin, julistin myös loput männyt suojelukoheiksi ja sen arkkitehti ja rakentajat ottivat myös kiitettävästi huomioon. Näistä männyistä tuli minulle "pyhiä" puita, kun biologian opettajamme menehtyi auto-onnettomuudessa 90-luvulla. Koulumme avajaisten yhteydessä laitoin teräksisen muistolaatan tämän "metsikön" läheisyyteen.

Puista kertoi koulunjohtaja Niilo Kallioranta