Oli mielenkiintoista lukea Maaseudun Tulevaisuudesta marraskuun puolivälissä kotikuusen historiasta. Meidänkin tilalla täällä Hollolassa tuo Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlakuusi kasvoi 47 vuotta. Se sai kaatotuomion nyt marraskuussa 2014 kasvupaikan ahtauden ja pihatien läheisyyden takia.

Harvoin näkee niin oksikasta kuusta kuin tuo puu oli. 4-5 metrisiä vahvoja ja painavia oksia kertyi useampi traktorikuorma. Käpyjäkin se teki monena vuonna runsaasti. Ei taida Kaivopuiston itsenäisyyden kuusen geenit tuottaa ihan nykyajan vaatimusten mukaista vähäoksaista sahatukkia. Mutta pihapuiksihan nämä kotikuuset oli tarkoitettukin.

1970-luvulla syntyneinä minä ja veljeni olemme kasvaneet melkeinpä kilpaa kotikuusen kanssa. Tosin minusta se on aina ollut tosi iso puu! Ja miksei olisi: onhan se minun näkökulmastani ollut siinä "aina". Kuusen lähtö oli hieman haikea hetki, mutta aika aikaa kutakin: nythän on hyvää aikaa suunnitella paikka uudelle, vuoden 2017 kotikuuselle, jos niitä joskus tulee myyntiin.

Kuusen mukana tullut kuparilaatta on edelleen tallessa, hieman patinoituneena, mutta kuitenkin. Se ja muutama valokuva jäävät konkreettisiksi muistoiksi tästä tilan vanhaa pihapiiriä vuosikymmeniä hallinneesta puusta.

Ystävällisin terveisin,

Leila Hakala