Kotikuusi suojelee ja muistuttaa Itsenäisen maamme satavuotista historiaa juhlitaan ensi vuonna. Maailmanvaltioiden joukossa Suomi on nuorukainen. Historian välittyminen sukupolvien ketjussa on olennainen osa itsenäisen maan identiteettiä. Ellei tunne menneisyyttään on vaikea sitoutua yhteisöön ja luoda kestävää tulevaisuutta. Maailman ja jopa itsenäisyyden arvotkin ovat muuttuneet paljon siitä ajasta kun maan 4H-yhdistykset juhlistivat Suomen viidettäkymmenettä itsenäisyysvuotta 1967 istuttamalla metsäkuusia julkisille paikoille ja myös yksityisiin pihoihin. Kaikki puun taimet ovat peräisin Helsingin Kaivopuistossa yhäkin kasvavasta ja vuonna 1917 kylvetyn Suomen itsenäisyyskuusen siemenistä. Kuusen edustalla sijaitsevan muistokiven lahjoitti ja omisti Suomen eduskunnalle pääkonsuli Rudolf Ray vuonna 1931. Myös Kurun paikallinen 4H-yhdistys organisoi noin 400 kuusentaimen istuttamisen Niemikylän tien varteen silloisen kirkkoherra Kurkisen maille. Alue nimettiin itsenäisyyskuusikoksi. Matti Ikonen muistaa olleensa yksi istuttajista. – Niitä on jokunen myös täällä meidän pihassamme, kertoo Ikonen. Metsikkö raivattiin vuonna 2016, joten harventamattomana liian tiheässä kasvaneet itsenäisyyskuuset pääsevät nyt kasvamaan ja saamaan valoa. Erityisen hieno teko oli viedä puun taimia kurulaisten sotaveteraanien pihoihin. Kotikuusen taimen mukaan kuului kuparinen laatta, jonka tekstissä lukee: Kotikuusi Istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäinen valtakunta. Yksi Kurun 4H yhdistyksen istuttamista puista kasvaa Pyydysmäessä Kujanpään pihassa. Silloinen isäntä kolmeen sotaan osallistunut metsätyönjohtaja Veikko Latoniemi salli puun istuttamisen ”tilapäisesti” vanhan lautataapelin paikalle riittävän kauas pihapihlajasta, jota tarkoin suojeltiin. Aika oli sellainen ettei veteraaneja arvostettu. Myös itse veteraanit mieluimmin vaikenivat sotavuosista kuin puhuivat kokemuksistaan. Useimmat heistä suhtautuivat itsenäisyyskuusien istuttamiseen kotipihaansa nihkeästi: ” kyllähän niitä puita mettässä kasvaa, ettei niitä pihaan tartte istutella”. Pihapuita ei suosittu ei ainakaan pienillä paikoilla, jotka tarvitsivat jokaisen aarin tuottamaa rehua karjalle. Kujanpään pihakuusi kuitenkin jäi paikoilleen. Vuonna 1917 syyskuun 22 päivä syntynyt metsämies ja sotaveteraani Veikko Latoniemi pääsi lopulliseen rauhaan 17.5.1996. Valitettavasti puiden historia niin Kurussa kuin muuallakin Suomessa on suurimmaksi osaksi unohtunut. Vanhan hautausmaan takaisesta itsenäisyyskuusikosta löytyy ainoastaan yhdistyksen pöytäkirjasta vuodelta 1967 säilynyt maininta. Jopa paikallinen piirijärjestö Hämeen 4H-piiri, joka on Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen alueella toimiva 4H-järjestön piiriorganisaatio toimialueellaan 4H-yhdistyksiä 22 kpl, ei kysyttäessä tuntenut asiaa. Piirin metsävastaava Sampo Juhajoki kuitenkin löysi arkistojen kätköistä pöytäkirjoja, joissa kerrottiin historiallisten puiden istuttamisesta. Lieneekö unohtamisen yksi syy ollut maamme hankala ulkopoliittinen asema. Verbi suomettuminen ei ole tuulesta temmattu. Sotaveteraanit vaiennettiin eikä isänmaallisuus ollut arvo, jota kannatti pitää esillä. Veteraaneja jopa pilkattiin. Onneksi ajat ovat muuttuneet. Vaikka suuri osa Kotikuusi-laatoista onkin hautautunut paksun karikkeen alle metallisen varsiputken ruostuttua poikki, niin onneksi säilyneiden puiden tilaa voi luonnehtia: Ne voivat paksusti. Hyvällä paikalla pihapiirissä puu on viidessäkymmenessä vuodessa lihottanut tyvensä jopa metrin paksuiseksi. Kujanpään pihakuusen karikkeen alle kadonnut laatta löydettiin talon uudelleen asuttamisen yhteydessä kesällä 2012. Nyt se on kunniapaikallaan kertomassa Juhani Latoniemen perheelle, jälkeläisille ja läheisille oman selviytymistarinansa. Puun mitat ovat: Pituus n. 20 metriä. Tyven ympärysmitta on metrin korkeudesta kaarnan päältä mitattuna 2,50 metriä. Kuusen oksisto peittää halkaisijaltaan lähes parikymmenmetrisen alueen. Monihaarainen latvus kasvaa edelleen kymmenien senttien vuosivauhdilla. Puita istutettiin 4H:n toimesta lähes jokaiselle paikkakunnalle. Karjalohjalta Kurun Luoteeseen muuttanut Eero Hyytiäinen muistaa miten hän osallistui puiden istuttamiseen Karjalohjan koulun mäelle. – Oli meillä jonkinlainen juhlakin, jossa pidettiin puheita ja laulettiin, muisteli Hyytiäinen Juhani Latoniemi   |
Kotikuusia 1967 > Pirkanmaa >