Kummun koulu
Kuvan kotikuusi on istutettu 23.10.1967. Se istutettiin Outokummun kansakoulun pihaan (nykyään Kummun 1 – 4 koulu.) ) Alunperin kuusi istutettiin koulun etupuolelle, mutta siirretty sieltä nykyiselle paikalle. Siinä on ollut myös laatta, mutta hävinnyt. Kuvan otti Anne Kauppinen Outokummun kaupungista.Koulua laajennetaan ja vaarassa on, että laajennus ulottuisi kuusen päälle.
Minna Lemmetyinen, Kummun koulun rehtori
Alavin koulu (ent. Kuusjärven kunta)
Olen monesti miettinyt, mikä oli se itsenäisyyspäiväkuusi, mikä istutettiin kansakouluaikaan. Ja mikä sen kohtalo on ollut?
Olin kansakoulun ekaluokkalainen, kun yläkoulun opettajan johdolla menimme koulun taakse. Mielikuva alueesta on, että siinä oli pieni nurmialue, jonka takana isot hernepensaat. Oppilaat ryhmittyivät kuusen istutuspaikan ympärille. Ainakin yläkoulun opettaja oli lapionvarressa. Jotenkin mielikuva, että itsekukin olisimme pienellä lapiolla puun juureen multaa laittaneet, ehkä emme. Saattaa liittyä toiseen tapaukseen. Opettaja piti pienen puheen, lauloimmeko kenties maammelaulun(?). Parhaiten muistan kunnioittavan tunnelman, kuusentaimen ja KUPARILAATAN. Laatta upotettiin puunjuureen ja se oli siinä myöhemmin leikkiessämme hippaa ja nurkkajussia. Laatta on mielessäni kämmenen kokoisena. Ja jotenkin liitin laatan aina kotipaikkaani, luulin laatan olevan kuparinen, koska olimme Kuusjärvellä, kuparikunnassa. Koko kouluhistoriani ajan muistan laskeneeni: tapahtui niin ja niin monta vuotta kuusen istutuksen jälkeen. Eli oli vaikuttava tapahtuma. 60-luvulla oli vielä oma maailma kovin pieni.
Koulu oli Alavin kansakoulu, Kuusjärven kunnassa, nykyisessä Outokummussa. Koulu paloi, oisko ollut 70-lukua. (Tietoja löytynee arkistoista). Koulun alue on metsittynyt. Ajan joskus tarkoituksella vanhaa tietä entisen koulun paikan ohi, Nykyisinhän on uusi tie Joensuun tieltä Okuun. Koulun tienhaarassa, missä linja-autoa odotettin, ovat isot kuuset paikoillaan ja pohdin hiljaa ajaessani, mikä on ollut itsenäisyyspäiväkuusen kohtalo. Ja käyn minä vielä tänä syksynä katsomassa, onko vielä kuusi ja laatta paikallaan.
Olipa mukava lukea kuusten alkuperästä juttu.
Birgitta Kärkkäinen
Kuopiontie 33
Tässä muutama kuva meidän kotikuusista, jotka varmasti ovat Suomen pienimmät! Ostimme Otto Juvosen entisen tilan Outokummusta Kuopiontie 13:sta vuonna 2000 ja lapset rinnettä haravoidessaan löysivät risukon keskeltä kuusia ja niiden juurelta kuvan mukaisen tietokilven. Vasta Karjalaisen jutusta minäkin sain tiedon kuusien alkuperästä. Alla ote Suviviestistä vuodelta 1995, josta käy selville kuusien istuttajan elämäntarina. Itse olen nyt raivannut kuusille elämäntilaa mutta kaikkia komeita vanhoja puita en niiden ympäriltä halua kaataa. Jatkakoot kuuset hidasta kasvuaan kuivassa rinteessä tuleville sukupolvillekin ihmeteltäviksi.
Raimo Tukiainen
TALOUSNEUVOS OTTO JUVONEN IN MEMORIAM Juvosten sukuseuran ensimmäisen puheenjohtajan Otto Juvosen hautajaiset olivat 25.3. 1995. Samana päivänä sattui olemaan Outokummussa seuran hallituksen kokous, joten se liittyi runsaslukuiseen saattoväen joukkoon Kuusjärven kirkkoon.
Talousneuvos, maanviljelijä Otto Juvonen syntyi Kuusjärvellä 12.12.1915 ja kuoli mittavan elämäntyön tehtyään. Hänen sydäntään lähellä olivat erityisesti Joensuun ympäristön Osuusmeijeri, Lihakunta ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa; hän toimi niiden hallintoneuvostoissa ja edustajistoissa, useissa puheenjohtajana. Kuusjärven kunnanvaltuustoon hän kuului vuosina 1957-67 ja Outokummun kauppalanvaltuusstoon 1968-72. Hän toimi myös lukuisten lautakuntien jäsenenä. Kuusjärven-Outokummun seurakunnan luottamustehtävissä hän oli mukana vuodesta 1950-lähtien. Hänellä oli myös runsaasti luottamustoimia sekä valtakunnallisissa että paikallisissa yhdistyksissä.
”Isänmaa, koti ja uskonto olivat Otto Juvoselle erittäin rakkaita”, pastori Eila Perttula lausui siunaustilaisuudessa. ”Elämänmyönteinen Otto Juvonen tahtoi tehdä työtä meidän kaikkien outokumpulaisten puolesta”. Eila Perttula muisteli erityisesti sitä työtä, jonka Otto Juvonen oli tehnyt oman kotikirkkonsa hyväksi esimerkiksi hankkimalla kellot Outokummun kirkkoon. Hän toimi myös kirkkoväärtinä aikana, jolloin seurakunnassa ei ollut vielä talouspäälikköä.
Musiikkimies Otto Juvosen herkkätunnelmaisessa siunaustilaisuudessa oli runsaasti musiikkia. Omaisten, seurakunnan ja Outokummun kaupungin kukkatervehdysten jälkeen sotaveteraanit laskivat periteisen havuseppeleensä. Sukuseuran edustajat veivät sinivalkoisen kukkavihkonsa nykyisen puheenjohtajan Aulis Juvosen johdolla. Kun arkku oli saatettu läheisen hautausmaan multiin, Outokummun mieskuoro esitti laulun Oi kallis Suomenmaa ja yhdessä veisattiin virsi Sun haltuus rakas Isäni.
Outokummun seurakuntatalossa ja kirkossa pidetyssä muistotilaisuudessa Erkki Leinonen kertoi valtakunnallisestikin ansioituneesta Outokummun mieskuorosta. Otto Juvonen toimi kuoron puheenjohtajana vuosina 1965-72, Erkki Leinonen oli tuolloin varapuheenjohtaja. Otto Juvosen aikana kuoro aloitti ulkomaiset esiintymismatkansa vieraillen Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa. ”Henkisesti Otto Juvonen ei koskaan hylännyt kuoroa”, Erkki Leinonen totesi. Mieskuoro päätti esityksensä säveliin Oi, Herra luoksein jää, ”eläissä, kuolessa sä luoksein jää”.
Teksti: Eila Linqvist teoksessa Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset, toim. Aili Nupponen. Kuopio 2002 Kirjoitus on julkaistu Sukuviesti lehdessä 1995
|
|
