Sanomalehti Kalevan mukaan keräätte tietoja 50-vuotiaan Suomen muistoksi vuonna 1967 istutetuista kuusista. Meillä ei kuitenkaan ole tähän tarkoitukseen istutettua kuusta, vaan sembramänty. Laattaakaan sen juurella ei ole, mutta tiedän varmuudella puun istuttamisen syyn, koska olin tuolloin 10-vuotiaana siinä mukana. Isäni Heikki Jaakkola (s. 1914) oli sotainvalidi, jolle Suomen itsenäisyys oli todella tärkeä asia. Hän istutti vaimonsa Toini Jaakkolan (s. 1920) kanssa kuusen asemesta sembran, koska niiden taimia kasvoi omilla maillamme. Sembran siemenet kantautuivat meille naapurista, jossa olevasta kuuden suuren sembran rivistöstä ilmeisesti oravat niitä kantoivat. Sembramänty oli vuonna 1967 Oulun korkeudella varsin harvinainen puu. Naapuri, josta siemenet tulivat, oli Oulussa tunnetun Otto Karhin kesähuvila. Otto Karhi puolestaan oli poliitikko ja talousmies, muun muassa Maalaisliiton 1. puheenjohtaja, kansanedustaja vuosina 1907-13, Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja yli 40 vuoden ajan kaupunginvaltuuston jäsen, sekä mm. Oulun Osuuskaupan toimitusjohtaja. Hänen muistokseen on Oulun keskustassa nimetty Otto Karhin puisto. Koska isäni harrasti myös paikallishistoriaa, hän lienee katsonut tällaisen merkkimiehen istutuksista peräisin olleen taimen olevan erityisesti Suomen itsenäisyyden arvoa korostava. Muistan selvästi, kuinka istutuksessa oli mukana koko perhe: isä, äiti, kaksi veljeäni ja minä. Äiti sanoi silmät vesissä, että kun Suomi täyttää sata vuotta, heitä isää ja äitiä ei enää ole, mutta me lapset sen päivän näemme. Tämä pitää nyt paikkansa: vanhemmat ovat jo poissa, mutta me kolme jälkeläistä näemme päivän 6.12.2017, ellei mitään yllättävää tapahdu. Sembra kasvaa asuintaloni pihassa. Talo on vanha maalaistalo, nykyään rakennushistoriallinen suojelukohde viitisen kilometriä Oulun keskustasta etelään. Sembra on menestynyt hyvin ja se on jo valtavan suuri puu sembraksi. Se antaa tuuhean suojansa erityisesti oraville. Pähkinähakki on parina kesänä hakenut siitä käpyjä. Meille talon asukkaille se antaa suojaa rautatien melua ja itätuulia vastaan. Pari kuvaa sembrasta on liitteenä. Sellainenkin muisto sembraan liittyy, että iäkäs tätini oli käymässä meillä muutama vuosi sitten. Sembra oli pudotellut nurmikolle käpyjään, suuria ja tummia. Tätini, joka oli sodassa palvellut lottana, pelästyi pahanpäiväisesti, kun luuli nurmikolla olevaa käpyä käsikranaatiksi! Tarkoituksenani on varustaa sembra muistolaatalla, kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta. Ystävällisesti Leena Jaakkola    |
Kotikuusia 1967 > Pohjois-Pohjanmaa >