Täällä  omistamani Anttilan pihassa on isäni Matti Kariojan istuttama kotikuusi vuodelta 1967 ja olin siinä istutuksessa minäkin Antti Karioja hengessä mukana 11-vuotiaana. Kestilän Osuuskaupastahan tuo lie ostettu? Tuo kuusi lähti todella vaivalloisesti kasvuun, samoin kuin viereen noin neljän metrin päähän istutettu lehtikuusikin, kymmeneen ensimmäiseen vuoteen ei tapahtunut mitään, muutaman uuden neulasen teki sinne tänne vuosittain, ehdotinkin jossakin vaiheessa tuskastuttuani siihen juromiseen että: "Nykäistään se pois ja haetaan metsästä mikä tahansa toinen kuusi! Mikään ei kasva yhtä huonosti, kuin tuo!" Isäni toppuutteli: " Ei ei! se on itsenäisyyskuusi, antaahan sen näyttää tapansa." On se nyt tapansa näyttänyt ja kasvanut melkoiseksi kuuseksi, runko on vino, mutkainen, pahkurainen ja lommoinen. Viereinen lehtikuusi heräsi henkiin noin 5 vuotta ennen tuota itsenäisyyskuusta ja painaa isomman oikeudella  itsenäisyyskuusen vinoon kohti koillista.

Nuo kuuset olivat vielä 1995 sellaisia miehen korkuisia, eli se alkuunlähtö oli todella hidasta.

Olen sahannut alimmat oksat pois joitakin vuosia sitten, kun hankasivat viereisen leikkimökin huopakaton puhki. Oksakyhmyt olivat valtavia jopa 10 cm ulkonevia, nuo kyhmyt ovat vieläkin näkyvissä. Lisäksi rungossa on suuria pystysuuntaisia lommoja ja latva on hypännyt melkoisesti sivuun keskilinjasta puolentoista metrin korkeudessa. Tuo kuusi tekee rusnsaasti pitkiä käpyjä. Kyllä se jo itsenäisyyskuusesta menee!

Kuparilaatta on tallessa, varsi katkesi toki aikanaan alimman niitin kohdalta. Kovin on "heppoinen" se varsi. Minä hitsasin sen joskus kauan sitten kaasuhitsausvälineillä kuntoon ja siellä se on yhä alkuperäisellä paikallaan kuusen juurella.

Siikalatva 06.08.2015

Antti Karioja